tiistai 12. marraskuuta 2013

Muutama askel taaksepäin

Aikaisemmassa päivityksessäni lupasin hieman valottaa, miksen heti kaapannut ihanaa norjalaista metsäkissaa kainalooni ja tuonut mukanani kotiin. Syy on tässä:
  



          Joulun ihme Iitu <3
 Tälläinen suloisuus tuli meille jouluaatonaattona seurauksena siitä, että kävin Miehen kanssa Loviisan joulutaloja ihastelemassa. Monissa taloissa oli kissa ja olen kaivannut itselleni kissaa jo yli 14v. Sen ottamista olen vältellyt siksi, että lapsillani on siitepöly- ja huonepölyallergiatausta (ja itselläni koira-allergia). Kun starttasimme Loviisasta kohti kotia, "ilmoitin" Miehelle että nyt meille tulee kyllä se kissa. Mies näki ilmeestäni, että tosissaahan tuo on eikä laittanut yhtään hanttiin. Liekö se ryökäle itsekin mielessään jotakin lemmikkiä halunnut.......

Siitähän se TOIVOTON kissan etsintä sitten alkoi. Mulla kun oli kolme kriteeriä: 1. maatiaikissa, 2. pitkäkarvainen ja 3. poika. Ei nimittäin millään joulukuussa löydy "mullenyttännehetitänäänkissaa" !!!
Kunnes........näin ilmoituksen tästä meidän omasta, joka täytti ainoastaan yhden kriteerin: maatiainen. Aika katkeraa palaa hieman nieleskelin siitä, ettei se ole pitkäkarvainen eikä poika, mutta paremman puutteessa se sai kelvata ;)

Pitkäkarvaisuuden korvasi "vähän pitkäkarvaisuus", mutta kyllä se on vaan todettava kun on aikanaan kolme poikakissaa ollut, että kyllä tämä neitonen on todellinen drama queen. Luonnetta piisaa vaikka kylän kolleille jaettavaksi. Ja minä, joka sen palleron tänne halusinkin, olen tälle diivalle ihan pelkkää ilmaa. Kait se kokee minut naisena jonkilaisena uhkana, kun kaiken rakkautensa noille perheen miehille suo.....

Silti: en minä siitä luopuis mistään hinnasta. Muutamat itkut olen jo tähän mennessä saanut itkeä, kun ollut huoli Neidon menettämisestä: yksi epämääräinen oksentelusessio=>tiputukseen, yksi karvapallojen aiheuttama suolistotukkeuma=>lääkettä ja epäily sydänviasta=>hengissä edelleen. Neito steriloitiin tässä syksyllä ja olin sydän kylmänä, kestääkö sydän operaation. Kestihän se ja nyt meillä kuljeskelee täällä rauhallisesti ja lähes "äänettömästi" näin ihana tyttönen. Tyttönen, jota RRRRRAKASTAN sydämeni pohjasta <3
PS: Jos jotain tyttökissakokemusta, niin kiimaa en jää kaipaamaan...Valvoin kahden viikon välein kuusi yötä putkeen kun Neito huhuili itselleen poikaystävää.....

2 kommenttia:

  1. Ihana!!!
    Mä ottaisin meille heti kissan, mutta mies ja tyttö on tosi pahasti allergisia.
    Tyttö reagoi iholla, mies hengitysteiden tukkeutumisella :( Miehestä on kuitenkin vielä enemmän hyötyä/hupia ;)

    VastaaPoista
  2. Harmillista kuulla teidän allergioista! Kyllä minuakin jännitti, miten huonepöly-/siitepölyallergiset lapset reagoi kissaan..... toistaiseksi ei ole ollut mitään oireita :) Ja itsekin olen vuosia sitten oireillut mun pitkäkarvaiseen kissaan (silloin oli mun koira-allergiakin ns. voimissaan), mutta Iitulta puuttuu se pitkäkarvaisten aluskarvatyyppinen juttu joka ilmeisesti ainakin allekirjoittaneelle kutinoita aiheutti. Teillä nuo allergiat on sen verran rajuja, että ei juu kannata kokeilla. Otat sen kissan sitten, kun miehestä ei ole enää huvia ja hyötyä ja tyttö muuttanut pois kotoa ;) (olipa mustaa huumoria !)

    VastaaPoista