keskiviikko 20. marraskuuta 2013

Mainonnan hutikutit

Tänään kyllä nauratti ihan ääneen, kun pläräsin meidän päiväpostia läpi. Otin heti käpälään kirjakerhon lehden uteliaisuuttani mitä ihanuuksia sieltä löytyisi pukin konttiin. Naurun remakkani johtui siitä, että se oli osoitettu Miehelle. Yhdessäoloaikanamme hän on lukenut tasan yhden ohuen kirjan. Haaveet ihanista yhteisistä, romanttisista lukuhetkistä iltasella karisi tuoreessa parisuhteessa aika pian. Mutta ei voi väittää etten olisi yrittänyt. Viimeisenä oljenkortena kokeilin tuon hekumallisen orkesterin, KISSin, tarinaa. Onhan se ollut nuoruusvuosina Miehelle Se Bändi. Vann eipä natsannut sekään. Nelisenkymmentä sivua Mies jaksoi porhaltaa ja siihen se tyssäsi. (ja tämähän on mulle siis AIVAN käsittämätöntä, kun itse olen lapsesta asti ollut innokas lukija)

Mutta on noita mainonnan hutikuteja osunut minuunkin. Kuten varmasti moneen muuhunkin, joka sähköpostitse saa roskapostia. Vielä en ole tarvinnut Viagraa enkä ulkomaalaista naista käyttööni ihan missä merkeissä tahansa.

1 kommentti:

  1. Kyllä meiltäkin löytyy noita huteja ;) Kirjoja mies kyllä lukee, toisin kuin minä. Paitsi, mä ostin elämäni eka kirjan (siis sellasen romaanin, ei sisustuskirjan) eilen kirppikseltä :)

    VastaaPoista