Mainonnan hutikutit

Tänään kyllä nauratti ihan ääneen, kun pläräsin meidän päiväpostia läpi. Otin heti käpälään kirjakerhon lehden uteliaisuuttani mitä ihanuuksia sieltä löytyisi pukin konttiin. Naurun remakkani johtui siitä, että se oli osoitettu Miehelle. Yhdessäoloaikanamme hän on lukenut tasan yhden ohuen kirjan. Haaveet ihanista yhteisistä, romanttisista lukuhetkistä iltasella karisi tuoreessa parisuhteessa aika pian. Mutta ei voi väittää etten olisi yrittänyt. Viimeisenä oljenkortena kokeilin tuon hekumallisen orkesterin, KISSin, tarinaa. Onhan se ollut nuoruusvuosina Miehelle Se Bändi. Vann eipä natsannut sekään. Nelisenkymmentä sivua Mies jaksoi porhaltaa ja siihen se tyssäsi. (ja tämähän on mulle siis AIVAN käsittämätöntä, kun itse olen lapsesta asti ollut innokas lukija)

Mutta on noita mainonnan hutikuteja osunut minuunkin. Kuten varmasti moneen muuhunkin, joka sähköpostitse saa roskapostia. Vielä en ole tarvinnut Viagraa enkä ulkomaalaista naista käyttööni ihan missä merkeissä tahansa.

Matka aikojen taa - Marokko

Teimme siis Espanjasta Tarifan satamasta päiväretken Marokon puolelle Tangeriin. Itse netistä varattu, että mielenkiinnolla odotin onnistuuko se... (onnistui se) Jännitin myös hieman etukäteen miten tuo Kuopus päivän jaksaisi, sillä herätys oli jo 5.15 ja paluu hotellille n.klo22. Vaan hienostihan se meni! 

Upea auringonnousu Välimereltä bussin ikkunasta katseltuna

Ylitimme lahden nopealla lautalla, kuten tuolla Hki-Tallinna-välillä. Ja itse asiassa mennessä taisi olla entinen Suomen lautta: meitä huvitti kovasti teksti lautan kahvilan roskiksen kyljessä. Siinä luki selvällä suomen kielellä SEKÄJÄTE :D

Takaisinpäin tultiin vähän nopeammalla lautalla ja peräaallot kertoivat koneen tehoista

Päivän ohjelmaan sisältyi kiertoajelua Tangerin eri kaupungin osissa; italialainen, amerikkalainen, ranskalainen, englantilainen. Hieman kyllä arkkitehtuuri poikkesi näissä kaupunginosissa valtaväestön asumuksista:

 

 

Näissä kuvissa painottuu arabiasumukset, mutta erottanette amerikkalaisen talon?

Olen käynyt Marokossa ´90-luvulla, joten tiesin etukäteen pieniä juttuja miten "selvitä" paikallisväestön kimpusta.Vaan unohdinpa kertoa Miehelle. Miehelle, joka on ehkä maailman kohteliain kaikkia ihmisiä kohtaan. Se ei vaan kertakaikkiaan toimi Marokossa. Kohteliaana miehenä hän katseli yhden jos toisenkin katukauppiaan tavaroita. Niinpä me ei sitten päästy niistä eroon ollenkaan....ja arvakaa kuka alkoi hiiltymään- ne kaupustelijat tulee nimittäin IHOLLE! Kauppiaat ilmeisesti mun ilmeistä johtuen hokasivat jossain vaiheessa ottaa ari askelta taaksepäin. Mutta se oli hämäystä- aina ne vaan hyökkäsivät uudestaan. Sinnikästä sakkia ovat mokomat! :D (eipä sillä, elantoaanhan he yrittävät saada kasaan)

Yltiölipevää myyntiä kohdattiin myös eräänsorttisessa maustekaupassa.... (josta tarttui matkaan hajustetta sekä ruusuvoidetta itselle sekä anopille ja äidille)

Kiertoajelun jälkeen siis siirryimme kulkemaan jalkasin kasbahiin. Melkomoista haipakkaa mentiin (välillä ihan juoksujalkaakin) ja tälläisellä järjestetyllä tourilla on sitten tietyt liikkeet joihin pysähdytään hetkeksi. Itse olisin voinut viettää aikaa kangas- ja maustekojuilla........

 

 

 

 

Pysähdyimme isohkoon kauppaan, joka oli kolmessa kerroksessa. Yhdessä kerroksessa oli upeita mattoja, yhdessä nahkasta "vaikkajamitä" ja yhdessä hopeasta (?) kaikkea ihanaa:

 

 

Tämän olisin halunnut ostaa, mutta lähtöhinta oli ihan törkeä eikä aika olisi riittänyt kaupankäyntiin...

 Ja se kaupankäynti. Se se vasta rumbaa on! :D Ensinnäkin meillä oli yli-innokas myyjämies. Se veti kädestä pitäen katsomaan nahkatuotteita (jotka ei siis kiinnostaneet pätkääkään) ja yritti puoliväkisin myydä edes jotakin nahkaa meille. Itse olin kiinnostunut em "hopeatuotteista", niin en meinannut millään saada niitä katsoa. Yht´äkkiä huomasin, ettei ryhmäläisiämme ollut enää kaupassa ja aloin panikoimaan. Mieheni rauhoitteli, että meidän paikallisopas oli vielä paikalla, ei hätää. Yritimme löytää kaupasta pois, mutta sen verran olivat ovelasti sen rakentaneet ettei me sieltä mitään ulopässyä löydetty :D Ja kun seuraavaan kerrokseen mentiin, niin ensimmäisenä siellä loisti meidän kauppamiehen hymyilevä naama ja "hyvä hinta perkele suomipoika"-tervehdykset..... Siinä vaiheessa alkoi jo palaa käämit ja myyjä näki että ollaan poistumassa oikeesti kaupasta, niin johan alkoi hintakin miehen lompakolle ja mun himoitsemalle peilille olla kohdillaan. Kuin tyhjästä yht´äkkiä ilmaantui kaksi nuorta miestä pakkaamaan "runsaita ostoksiamme", nainen ottamaan rahat, mies antamaan vaihtorahat.....että mystiikkaa tuosta maailmasta kyllä löytyy! Koska olimme jääneet muusta ryhmästä, meille tarjottiin ystävällisesti kahdella eurolla nuorta miestä oppaaksi joka kuljettaisi meidät muun ryhmän luokse seuraavaan kauppaan :D

Olen hieman negatiivissävytteisesti retkestämme kirjoittanut, mutta se ei kerro koko totuutta asenteestani Marokkoa kohtaan. Rakastan sitä mystiikkaa joka maahan liittyy. Jaksaisin loputtomiin kuunnella rukouskutsuja moskeijoistaja ja se estetiikka- wow! Olen jo vuosia sitten sanonut, että olen tainnut edellisessä elämässä olla arabi, sen verran minua Marokkokin kiehtoo :)

Voisin kirjoittaa tähän myös siitä, miten huonoissa oloissa/köyhyydessa ihmiset tuolla elävät. Luokkaerot ovat todella huimat ja sen näkee ihan selkeästi jo bussin ikkunastakin. Kuninkaalla on palatsi öpaut joka kaupungissa ja palatsissa on koko ajan täysi valmius siihen, että kuninkaalliset saapuu paikalle. Ei ole ihan halpaa elämää tuo, ei..... Mutta takaisin meidän retkeen: pysähdyimme syömään perinteistä marokkolaista ruokaa ravintolaan, jossa saimme nauttia elävästä musiikistakin. Olin kovasti toivonut mielessäni, että ruoka olisi tajinea vaan eipä ollut. Eikä mulla ole hajuakaan mitä me syötiin! :D

 

 

 

 

Yksi retken kohokohdista oli juoma jota olin myös odottanut saavani. Uskokaa tai älkää, mutta MISSÄÄN MUUALLA ei saa niin hyvää minttuteetä kuin Marokossa!!!!

ISO NAM !

Erityisen liikuttavaa minusta oli, kun nuori "melkein hampaaton" tarjoilijamies niin kovasti palveli meidän pellavapäistä Kuopusta että lirutteli ees sun taas teetä lasista toiseen- teki selvästi lapselle "spesiaaliteetä" <3

Retken odotetuimpia hetkiä minulle oli myös se, että Kuopus näkee käärmeenlumoajan. Itse inhoan käärmeitä kaikista eniten maailmassa ja otin valokuvatkin melko etäältä. Mutta meidän isi, se jatkaa jumalaisena olentona Kuopuksen silmissä kun otti taas käärmeen kaulalleen. HYI HELKUTTI!

Kuten muistin aiemmalta Marokon matkaltani, on maassa paljon yksityiskohtia joita kuvata. Ihania ja vähemmän ihania. Tässä pieniä maistiaisia niistä:

 

 

 

Ei ihan taitaisi läpäistä meidän sähkövaatimuksia tämä...

 

 

 

Kissoja Marokossa näkee paljon. Ovat vaan repsukat aika hoikassa kunnossa :( Minua havahdutti ajatus siitä, että meillä lemmikkikissat elävät leveämmin kuin paikalliset ihmiset........

 

Beduiinien hammasharja. En meinannut uskoa silmiäni, että nämä ovat vieläkin käytössä. Näitä siis pureskellaan, niin hampaat puhdistuu. Ei ihan toimiva ainakaan sen perusteella kun katseli paikallisten purukalustoa :(

Paikallinen "Iitu". Nukkui pienen, erittäin äänekkään, aukion reunassa supersikeää unta.

Katukeittiö paikalliseen tapaan

Satamatyöntekijöiden rukoushetki kontin takana

 

Ennen paluuta laivalle, turistit tietenkin vietiin vielä ratsastamaan kameleilla ;) Itse en siihen leikkiin ryhtynyt: oli hieman huikeampaa ratsastaa kamelin selässä pyramideille Egyptissä, kuin tien vieressä "kamelipysäkillä" yksi pieni ympyrä. Mutta Mies. Sehän mokoma kipusi polvivammaisena kamelin selkään ja vilkutteli sieltä iloisesti kameralle :D Kuopusta taisi hieman pelottaa ja jätti tämän lystin väliin.

Tämä veikkonen huusi kuin syötävä ja sen selkäänhän Mies kipusi :D

Kamelivauva oli aika liikuttava

Vauva köllötteli kyljellään aluksi, mutta otti selkeesti poseerausasennon turisteille ;)

Kamelien jälkeen kävimme vielä luolassa, jonka sanotaan kreikkalaisessa tarustossa syntyneen Herkuleksen voimakkaista käsistä. No joo. Luola oli kyllä upea, mutta kyllä se taisi olla ihan meren mahdin muovaama :)

Oli aika mielenkiintoista huomata, miten sitä suhtautui näin kypsemmällä iällä asioihin eri tavalla kuin silloin nuorempana tuolla matkatessani. Säälin tunteita tunsin monesti tuon päivän aikana, mutta samalla myös ajatuksia siitä, että en minä voi pelastaa koko maailmaa.... Hieno päivä kaikenkaikkiaan ja etenkin Kuopukselle, joka nyt voi Afrikan tähteä pelatessaan todeta käyneensä Tangerissa (josta pelin aina aloittaa :D) ja maantiedon tunnilla kertoa nähneensä kohdan jossa Välimeri ja Atlantin valtameri yhdistyy. Olen kyllä myös sitä mieltä, että tuonkin ikäisen lapsen on ihan hyvä nähdä vähän muutakin kuin tämä meidän lintukoto....

Merien yhtymäkohta

Lämpimästi suosittelen Marokkoa sellaiseksi once in a lifetime-kokemukseksi. Meidän retki päättyi huikeaan Atlantin valtameren auringonlaskuun:

 

Huh, tulipahan tarinaa...jaksoittekohan te lukea loppuun asti? :D