Mielen virkistyksiä

Niin sitä vaan voi käydä, kun innostuu vaikka kuinka väsyttäisi..... minä yllätin Mieheni eräänä iltana ja innostuin ompelemaan klo 21 jälkeen tuolla takapihan kuistilla. A) kuten jo on selväksi tullut, käytän ompelukonetta hyvin harvoin ja B) ihme jo sinänsä sekin, että jaksan olla hereillä klo 21 jälkeen....

Jälki ei ollut kummoista, mutta se tyydytys, minkä saa siitä kun puuhastelee omin pikku kätösin- sitä tunnetta ei rahalla saa ;)  Ja mun kollega on luvannut, että saan käyttää hänen sloukaniaan "virheet hukkuu kokonaisuuteen". Toimii mulla!

Tällästä sitä sitten syntyi illan tunteina:

Tämä liina näyttää hassulta, mutta sillä on tunnearvoa: löysin tämän lakanakankaan kirppikseltä ja se on prikulleen samanlainen kun mummillani oli silloin kun olin lapsi

Aikapäiviä sitten väkersin itselleni neulatyynyn -vaikkei sillä ole juurikaan ollut käyttöä :D

Tämän kankaan löysin Eurokankaan löytölaarista 2e:lla

Tuo takapihan kuisti on talon paras paikka ompelupuuhiin. Pitäisi siis saada uusi inspis-hetki aika
pian, että saisin kuistin nojatuolit päällystettyä ennen pakkasia......... (tuskin nuo katossa olevat lämppärit talvella niin paljoa lämmittää, että siellä tulee puuhastelua)