Habitare-höpinöitä ....

Ihan loppumetreille asti arvoin lähteäkö vaiko eikö Habitare-messuille. Kun polvivaivainen Mies näytti keltaista valoa omalle mukaantulemiseen, startattiin kohti Messukeskusta.
En tiedä, mitä messuilta läksin hakemaan mutta ei sieltä oikein mitään tarttunut mukaankaan...

Ainoa esine, johon katse nauliutui. Vaan eipä ole tällä meillä käyttöä :D

Messuilla oli hienoa designia, mutta koska meillä tuo mieltymys on kaikkeen vanhaan jäi anti melko
vähäiseksi. Juu juu, olihan siellä kakkoskerroksessa antiikki-osasto, mutta sinne ei sitten enää
jaksettu kavuta parin tunnin kiertelyn jälkeen.

Kotiinpäin tullessa oli "pakko" pysähtyä Ikeaan (=ne suuret kynttiläpakkaukset, you know).
Mielenkiintoisin hankinta koko reissulla meinasi tarttua Ikean viereisestä lemmikkieläinkaupasta:
6-vuotias norjalainen metsäkissa, joka etsii itselleen eläkekotia........

Omppopomppo-yllätys

Tällä viikolla päivänä eräänä töissä ollessani oli meille saapunut yllätys: muovikassillinen omenoita+kanisterillinen omenatuoremehua (NAM)+omenahillopurkki.

Perheen nuorimmat miehet "tilasivatkin" heti omenaherkkuja; toinen uuniomenoita ja toinen omenapiirakkaa. Koska pääsin ajoissa töistä ja YLLÄTTÄEN en ollutkaan ihan takki tyhjä, päätin toteuttaa molempien toiveen :)

Uunissa

Tähän tuli kauheesti sokeria ja voita- mutta lopputulos maistui TAIVAALLISELTA!

PS: Siinä vaiheessa se takki sitten tyhjeni, kun olisi pitänyt alkaa lohkomaan omppoja pakastimeen odottamaan talven omppopiirakoita :D

Pihasuunnittelua

Meillä on pihasuunnitelma tehty jo rakennuslupahakemuksen yhteyteen. Kivasti se on nyt tässä jo muutamaan kertaan muuttunut; pientä hienosäätöä sieltä, vähän suurempaa muutosta täältä. Onneksi ei olla hötkyilty tuon pihan kanssa, vaan saamme nauttia tuollaisesta Sahara-tyyppisestä pihamaasta. (Ei mene kauaa kun alan kurakeleillä manaamaan kuinka hiekka kantautuu sisään :D )

Koska piha-alueemme ei ole suurensuuri, ollaan vähän käännytty luopumaan nurmikkopihasta. Nurmen tilalle tulisi maanpeittokasveja tms. ja sinne laitettaisiin sitten lankku- tms.polkuja kulkemaan. Koska lapset on jo niin isoja, ei meillä ole "tarvetta" nurmialueille. No ok. Pläni on muuten ihan hyvä, mutta mitä ihmettä tuonne talon toiseen päätyyn sitten laitetaan? Siellä töröttää kirsikka- ja omenapuu eli sitä ei voi esim. kivettää luonnonkivillä jolla aiomme toteuttaa autotallin sivustan.

Autotallirakennuksen ja talon väliin olin ajatellut ah, niin romanttista ruusuköynnöstä, mutta siihenkin on tullut uusi idea (jonka hyvin todennäköisesti toteutankin):

 Saa nahdä saadaanko me ikinä tota pihaa valmiiksi :D

Hemmottelua

Odotin kuin kuuta nousevaa tiistai-iltaa, jolloin olin kutsunut harrastusystäviä Aloe vera-iltaan tekemään
itselleen jalkahoitoja. Ja ihanaa se olikin! En koe olevani fanaattinen tiettyjen merkkituotteiden orja, mutta aloe-tuotteissa on muutama niin hyvä tuote että niitä on helppo suositella muillekin.

Gelly-geeliä testasin aloe-myyjän suosituksesta murrosikäisen poikani päänahkaan, jota oli tuloksetta hoidettu kortisoniliuoksella. Ja geelihän toimi! Edellä mainitun nuorukaisen pahaan akneen alan nyt testaamaan aloe-juomaa (ennenkuin joudumme taas hakemaan hurjat myrkkylääkkeet lääkäristä). Esittelijä kertoi esikoisensa olleen kovin allerginen (sairaalan teho-osastoreissuja tämän tästä) ja ihon huonokuntoinen, vaan kun kokeilivat aloejuomaa, niin johan alkoi lyyti kirjoittamaan. Ihoakaan ei kuulemma enää tarvitse kortisoonivoiteilla hölvätä.

Itse olen saanut omiin talvella halkeileviin käsiini ko. tuotesarjan Propolis-voiteesta. Atoopikkona mun jalkani ovat aina ihan karseessa kunnossa ja nyt aion testata tuota em. voidetta myös jalkoihini.

Mulla on ollut haastetta myös löytää sopivaa huulirasvaa; apteekkituotteita myöten olen niitä testannut mutta aina vaan huulet tuntuu rohtuvan entisestään kun levitän niille huulirasvaa. Vaan eipä rohdu enää. Ilmeisesti salaisuus on se, että koska aloe vera-tuotteissa ei ole käytetty lainkaan vettä, ne oikeasti hoitavat huulia. Aloe-huulirasvasta en luovu enää ikinä.

Niin. Se hintataso. Tuote-esittelijä kertoi verranneensa litrahintoja kaupan hyllyllä oleviin tuotteisiin eikä nuo aloe-tuotteet jää kakkoseksi hintavertailussa; niitä tarvitsee "hölvätä" vähemmän eli kestävät pidempään käytössä joten ei tule yhtään kalliimmaksi kuin "normituotteet".

Hih, olipahan myyntipuhe- minähän voisin vaikka myydä noita tuotteita :D
Mutta se vaan on niin, että jos jostain avun itselleen ja läheisilleen saa, niin mielellään siitä kertoo jos sillä voisi auttaa jotakin muutakin! <3

Tätälisäämulleheti!

Mielen virkistyksiä

Niin sitä vaan voi käydä, kun innostuu vaikka kuinka väsyttäisi..... minä yllätin Mieheni eräänä iltana ja innostuin ompelemaan klo 21 jälkeen tuolla takapihan kuistilla. A) kuten jo on selväksi tullut, käytän ompelukonetta hyvin harvoin ja B) ihme jo sinänsä sekin, että jaksan olla hereillä klo 21 jälkeen....

Jälki ei ollut kummoista, mutta se tyydytys, minkä saa siitä kun puuhastelee omin pikku kätösin- sitä tunnetta ei rahalla saa ;)  Ja mun kollega on luvannut, että saan käyttää hänen sloukaniaan "virheet hukkuu kokonaisuuteen". Toimii mulla!

Tällästä sitä sitten syntyi illan tunteina:

Tämä liina näyttää hassulta, mutta sillä on tunnearvoa: löysin tämän lakanakankaan kirppikseltä ja se on prikulleen samanlainen kun mummillani oli silloin kun olin lapsi

Aikapäiviä sitten väkersin itselleni neulatyynyn -vaikkei sillä ole juurikaan ollut käyttöä :D

Tämän kankaan löysin Eurokankaan löytölaarista 2e:lla

Tuo takapihan kuisti on talon paras paikka ompelupuuhiin. Pitäisi siis saada uusi inspis-hetki aika
pian, että saisin kuistin nojatuolit päällystettyä ennen pakkasia......... (tuskin nuo katossa olevat lämppärit talvella niin paljoa lämmittää, että siellä tulee puuhastelua)

Syys....eikun työväsyä !

Aloitan positiivisella lauseella: Olen onnekas kun minulla on töitä. MUTTA. Tuntuu, että ne joilla on töitä, saavatkin sitten painaa peräsuoli pitkällään. Tämä viikko on ollut erittäin kiireinen töissä ja viikon saldona löhöän tässä sohvalla kroppa ihan puhki fyysisesti. Myös tuntuu tuo henkinen puoli kulkevan ns. heikommalla kierroksella.

Kiireen keskellä olen kuitenkin iltaisin sytyttänyt edes hetkeksi kynttilät ja muut tunnelmavalaistukset; ne tuovat ihanan rauhallisen olon.

Lisäksi mulle tyypillinen stressinpoistotoimenpide on käsityöt ja aloitinkin lapasten jälkeen heti neulomaan lapasten kanssa samasta langasta tuubihuivia (helmineuleella). Sellasta en olekaan aiemmin neulonut- olen ollut tähän asti sellainenperus-kaulahuivityttönen.

Nyt voisin kevyesti heittäytyä pikku lomaselle vetämään henkeä........... ja  neuloa kaiket päivät :D

Aurinkoa viikonloppuunne <3

Syksyn säilöntää

Odotin into pinkeenä sadonkorjuuaikaa syksyllä; että kunpa pääsisin jo omenia ja luumuja säilömään (ei oman hiekkapihan satoa...). Ja kyllä minä oonkin niitä eilisillan säilönyt. Nimittäin omaan massuun. Mies kävi niitä eilen vanhemmilta hakemassa. Ompot odottelevat vielä noutoa. Jospa tämä tauti pian helpottaisi, että ehtisin edes yhden omppohillopurkin keitellä ja laittaa lohkoja talven piiraita varten pakastimeen. Ja kyllä vähintään yhdet uuniomenat on syksyssä mässyteltävä!

NAM !