Möhkäle

Tällänen möhkäle on muuttanut meille tämän mun "Espanjan taudin" aikana.

Mies osti sen käytettynä yhdeltä tutulta "harrastelija-ammattilaiskuvaajalta". Taisi kyllästyä mun muutaman vuoden huokailuihin merellä ja poikien urkkaharrastuksen parissa..... mulla nimittäin soi molemmissa ympäristöissä sama levy: "hitsi ku ois sellanne kunnon tykki, että sais kunnon kuvia". Taitaa vaan olla niin, ettei se pelkkä tykki takaa hyviä kuvatuloksia- kait sen tykin käyttäjänkin pitää olla ns.tilanteen tasalla :D :D

No, nyt se tykki on kuitenkin täällä. Minähän kävin raksa-aikana lyhyen peruskurssin, mutta silloin ei ollut aikaa paneutua sen kummemmin kuvauksen saloihin (lue: en muista siitä opetuksesta mitään). "Tykin" myynyt herrasmies vihjasikin, että vuodenvaihteen jälkeen olisi tulossa kuvauskurssi. Mun on varmaan puolipakko osallistua siihen. Jos kerran Mies hankkii mun vinkuman tykin, on kait mun opeteltava sen käyttö..... ;)

Tautisen huvituksia - ei niin positiivinen päivitys

Jepjep, täällä jatkaa edelleen matkasta saatu epämääräinen tauti kulkuaan. Kävin toissapäivänä jälleen lääkärissä, eikä siellä osattu sanoa mikä ihme tämä vattapöpö on. Muutama labratesti määrättiin lisää. Tämän viikon siis lepäilen vielä kotona. Että viikon lomasta seurasi sitten kahden viikon sairasloma. Matkailu avartaa, mutta enpä olisi sen uskonut avartuvan meikäläiselle tautiopin puolelle. Ikinäkoskaanmilloinkaan en ole reissuista tauteja saanut- olen aika kriittinen mitä suuhuni laitan ja käsidesissä huljuttelen itseäni kaiken aikaa.

Mitä pitempään on petin pohjalla, sitä vahvemmin tuntuu ettei telkusta tule oikein mitään mieluista katsottavaa. Tosin tämä kuvottava olo vaikuttaa myös siihen, ettei oikein mihinkään edes jaksa keskittyä. Hetki sohvan pohjalla telkun ääressä, siitä siirtyminen seuraavalle sohvalle makaamaan läppäri sylissä surffailemaan blogimaailmassa ja pinterestissä jouluteemalla, siitä paluu sohvan pohjalle hetkeksi selailemaan joululukemistoja. Siinä se meikäläisen bermudankolmio tällä hetkellä on. Vähissä on tautisen huvitukset (ja kuinka paljon mulla olisi jouluun liityvää puuhastelua, kun vaan kunto sallisi....).

Tätä kirjaa kahlasin jo viime vuonna, mutta mukava sitä oli vuoden tauon jälkeen selailla :) Aina saattaa saada uusia ideoita ....

Tässä puolestaan on kirja, jota odottelinkin jo hetken.
Aivan ihana kirja tälläiselle joulufiilistelijälle !!!

Johtuen kuvottavasta olosta, tämä kirja ei toistaiseksi ole kulunut käsissäni.
Haaveissa on ehtiä joskus elämän vaiheessa opetella tekemään muitakin karkkeja, kuin riisisuklaata........ ;)

Joululehdet- perussettiä jouluihmisille. Mulla on vuosien joululehdet tallessa. Tauti on vaan nyt tänä vuonna siirtänyt niiden esille ottoa. Joululehdet on siitä ihania, että mun mielestä ne pysyy ajattomina :)

Mukava uusi tuttavuus tämäkin kirja! Ohjeita löytyy kaikentasoisille virkkaajille, ehkäpä jopa minulle.......

 ...nimittäin tämä houkuttelisi kovasti virkkuukoukuttelijaa !
Sitä ennen pitäisi vain saada valmiiksi Kuopuksen kesken olevat sukat, aloittamatta olevat lapaset esikoiselle ja anopille joululahjaksi tulevat töppöset............

Kuvaajaihme asialla- nyt jo kirjatkin menee vinksin vonksin.... Tässä kirjassa on hurmaavia tarinoita kirjailijaelämistä. Saattapi tontut laittaa johonkin pakettiin tälläisenkin. Kiva lahjavinkki kirjallisuuden ystäville :)




Niin ja se Isänpäivä. Se oli ja meni (kuten allekirjoittaneen syntymäpäiväkin) ihan näissä samoissa merkeissä. Mummo oli laittanut kystä kyllä, joten perheeni "juhla-ateria" oli siltä osin taattu tuona merkkipäivänä. Asiaankuuluva kortti oli askarreltu koulussa Kuopuksen toimesta. Mieleenpainuvin kohta kortissa oli "Best dad ever! :) " Lahjus oli hankittu suunnitellusti jo ajoissa ja se näyttää tältä:

Perheen pää sai lahjaksi aikaa. Tähän lahjaan kiteytyy ihan käytännön tarve olohuoneen kellolle sekä symbolisempi tarkoitus antaa Miehelle enemmän aikaa <3

Ja ainoa oikea paikka tälle kellolle oli kynttiläkaapin päällä.

E viva Espana!

Teimme toissaviikolla ensimmäisen reissumme manner-Espanjaan. Kohteena oli "perisuomalainen" Costa del Sol (ja siellä Benalmadena). Voin myöntää, että mulla oli pieni häivähdys asenneviasta kohdetta kohtaan- luulin, että se on suomalaisten kansoittama turistirysä, kojua kojun vieressä jne. Vaan kuinkas sitten kävikään... meinasin jäädä sinne! Kuopuskin hoki loppulomasta Miehelle, että "ei kun me jäädään äitin kans tänne..." (ihan tässä meidän kesken voin suputtaa korvaasi, että kyllä minä kattelin ennen reissua netistä Suomalaisen koulun sivuilta avoimia työpaikkoja... tulos nolla)

Loman lopulla ajattelin itsekseni, että en todellakaan ihmettele kuinka sankoin joukoin muunmuassa suomalaiset sinne muuttavat/viettävät pitkiä aikoja. Siis hei kamoon, jos voi valita viettääkö täällä luita jomottavia kuukausia vai nauttiiko vetreästä kropasta auringon lämmössä, niin.......... ;) Paljonhan siellä on eläkeikäisiä muuttolintuja, mutta kuulin eräästä suomalaisesta perheestäkin joka oli myynyt omaisuutensa ja muuttanut tuonne. Olivat ensin vuoden virkavapaalla ja tekivät Suomalaisessa koulussa keikkaa ja kun saivat vakkarityöt, niin jäivät sinne. Palkka on hieman alempi kuin Suomessa, mutta niin on verotuskin alhaisempi. Ja ruuan hinta marketeissa........ huh.....se kyllä hieman kirpaisi, kun katseli hintoja.......... En ole enää nykyään ihan niin kärkkäästi heti toteamassa, että kyllähän meillä veroille saa vastinetta esim. julkisen sektorin palveluissa. Melko heikoissa kantimissa se ainakin täällä meillä tuntuu olevan ajoittain ;)

Se tunne, kun aurinko lämmittää luita ja ytimiä (kirjaimellisesti)- en kyllästy siihen koskaan. En kotimaassa enkä ulkomailla. Uimassa kävin uima-altaassa peräti kolme kertaa (joka vesipeto-Kuopuksen mielestä on sama kuin en olisi uinut yhtään kertaa); mulle sopiva uintiveden lämpötila on n. +30....... yhtenä päivänä sitten lilluinkin jo hotellin lämpimässä porealtaassa :D Välimeressä kävin ainoastaan huljuttelemassa varpaita ;)

Allasalue meidän parvekkeelta nähtynä

Suomalaisia enemmän paikalla tuntui olevan brittejä ja ette kyllä usko mutta emme kuulleet sanaakaan venäjää koko reissussa! Kuulimmekin "lähes paikalliselta" eläkeläisukolta, että britit ovat "ostaneet venäläiset ulos" Aurinkorannikolta. Koska lomasesonki oli jo päättynyt ja talvikausi käynnistymässä, oli jonkin verran myyntikojuja lähistöllä suljettuna. Se ei meitä haitannut, sillä me yleensäkin kierretään ne uimapatjarantapallopyyhekojut mahdollisimman kaukaa. Tosin yleensä lapset "tarvitsee" niistä kojuista jotain- tällä kertaa haettiin yksi pallo allaspelejä varten.

Aina kun lapset on reissussa mukana, mennään sitten lasten ehdoilla. Tämä reissu ei tehnyt poikkeusta. Se tarkoittaa sitä, että suurin osa ajasta vietetään allasalueella eli ei lähdetä kilometrien päähän etsimään "jotain kivaa paikallista ruokapaikkaa". All inclusive-matkoja ei kuitenkaan olla vielä koskaan testattu, kun tuntuu että me halutaan edes muutama metri poistua allasalueelta :D Ruokalista Kuopuksella oli melko ykspuolinen; pitsaa, hampurilaista, ranskalaisia, hampurilaista, pitsaa ... me ei olla ravintopoliiseja koskaan lomalla ;)

Äipän minttukaakao. Jäi juomatta. Taitavat tehdä drinksuja brittiläiseen makuun, sen verran vahvaa kaakaota oli...

Malagasta löydettiin IHANA texmex-take away ravintola. Todella edullinen ja IHANAA sapuskaa!

Benalmadenan lisäksi pyörähdettiin Fuengirolassa tapaamassa Miehen sukulaisia, jotka olivat useamman viikon auringosta nautiskelemassa. Malagassa käytiin katsomassa urheilua (ollaan kovia penkkiurheilijoita :D). Shoppailut jäi aika vähiin tällä reissulla. Pyörähdettiin me Marokon puolellakin, se on aivan oma lukunsa kuten arvata saattaa, joten siitä juttua tuonnempana.

Malagassa shoppailuhetkellä eksyttiin vahingossa tukkukauppaan!!! :D Siellä oli vaikka ja mitä edullisesti. Ihania pikkusuolasia saisi näistä tehtyä, mutta tuskin olisivat säilyneet ehjinä kotiin asti ;)

Benalmadenan satama oli huikean kaunis!!!! ...hieman olis houkutellut kysymään taustalla näkyvien kämppien hintoja; siellä näkyi olevan muutama vapaana.....

Benalmadenassa oli myös Sealife, johon Kuopus välttämättä halusi (Krokotiilipuiston puolestaan halusi jättää väliin- ja se sopi mulle oikein hyvin! :D )

Aurinkorannikko teki siis myös minuun vaikutuksen sillä, että turistipaikat eivät tuntuneet perinteisiltä rysiltä, vaan paikallista asutusta ja väestöä oli turistien joukossa ihan kiitettävästi. Lisäksi lyhyiden matkojen päässä on paljon nähtävää (jota me ei valitettavasti ehditty nyt käymään läpi) ja harkitsen vakavasti että tuonne(kin) voisin toisenkin kerran matkustaa. Meillä oli auto vuokrattuna, joka oli tosi kätevä- säästää jalkoja kummasti.... Minäkin rohkenin auton rattiin; liikenne tosin oli sellasta kaasu pohjaan ja sekaan-tyyppistä eli ei ehkä ihan aremmille kuskeille suositeltavaa :D :D :D

Tämä matka oli ns. omatoimimatka- varasin netin kautta lennot, majoituksen sekä auton. Kaikki sujui hienosti, vaikka aina se hieman jännittää kun itse noitten asioitten kanssa säätää.... ;) Kuten Mies mainostaa tuttaville ja kylän miehille: "mun ei tarttee kuin näyttää keltaista valoa, niin rouva hoitaa matkajärjestelyt". Ja näin se meillä toimii: a) esittelen eri kohteita ja hotelleja, joista YHDESSÄ ( :D ) valitaan kohde b) etsin nähtävyyksiä/retkiä/sun muita aktiviteettejä ja esittelen myös ne muulle porukalle c)...sitten sitä jo melkein istutaan koneessa tälläisissä maisemissa........

Auringonnousu keittiön ikkunasta katsottuna. Mulle kelpais kattella tälläsiä näkymiä pitempäänkin ;)

...eikä se ole hullumpi tuo auringonlaskukaan kattella :)

Meillä alkoi tällä kertaa jo lomakohteessa seuraavan matkan suunnittelu. Tällä kertaa Mies totesi, että seuraavaan reissuun lähdetään kahdestaan ! ...edellisestä on jo kulunut tovi, koska minä en ole malttanut lähteä ilman lapsia ;) Vähän on ajatuksissa, JOS ensi keväänä vaikka jonkun pidennetyn viikonlopun pääsisi toteuttamaan. Mutta kattellaan sitä sitten keväällä. Nyt toivutaab edellisen reissun taudista- se on nimittäin nyt kestänyt 1,5vkoa ja jouduin tänään käymään lääkärissä asian tiimoilta. Sairasloma jatkuu tämän viikon. Eli....se myös tarkoittaa sitä, etten vieläkään ole päässyt laittamaan joulunmerkkejä tupaan!!!!!!!!!!! :(

Ai niitä reissun negatiivisia puolia... meillä oli kolmen makkarin ja kolmen kylppärin ihana huoneisto, josta vaihdoimme toisena yönä väliaikaiseen huoneeseen nukkumaan. Hotlan diskon sisäänkäynti oli meidän partsin lähellä (näkymä oli siis autotiellepäin) ja se musa ei oikein enää tässä iässä iske.... Huone vaihdettiin, kosks Kuopus jolla on maailman parhaat unenlahjat, ei saanut nukutuksi. Hienosti meille järkättiin uusi huoneisto kahdella makkarilla ja kylpyhuoneella ja tuolla ihanalla näköalalla merelle. Vaan kuinkas sitten kävikään: kerrosta alempana olevasta ravintolasta kuului myös musaa :D Ja ne britit...ne tykkäs kyllä juhlia aika myöhään.... Se mikä hieman yllätti, oli se että niiden aika pienetkin lapsukaiset kiljuivat aina puolen yön molemmin puolin ns.menossa mukana. Mutta nuo metakka-asiat on sellaisia, joille ei mitään mahda- se oikeestaan kuuluu osana noihin reissuihin...............

PS: Koittakaa kestää tätä karseeta ulkoasua toistaiseksi. En jaksa itse paneutua (etenkään nyt petipotilaana) siihen ja odottelen, että tuo teiniosasto tekis taikatemppuja tälle blogille ;)

Muutama askel taaksepäin

Aikaisemmassa päivityksessäni lupasin hieman valottaa, miksen heti kaapannut ihanaa norjalaista metsäkissaa kainalooni ja tuonut mukanani kotiin. Syy on tässä:

  



          Joulun ihme Iitu <3

 Tälläinen suloisuus tuli meille jouluaatonaattona seurauksena siitä, että kävin Miehen kanssa Loviisan joulutaloja ihastelemassa. Monissa taloissa oli kissa ja olen kaivannut itselleni kissaa jo yli 14v. Sen ottamista olen vältellyt siksi, että lapsillani on siitepöly- ja huonepölyallergiatausta (ja itselläni koira-allergia). Kun starttasimme Loviisasta kohti kotia, "ilmoitin" Miehelle että nyt meille tulee kyllä se kissa. Mies näki ilmeestäni, että tosissaahan tuo on eikä laittanut yhtään hanttiin. Liekö se ryökäle itsekin mielessään jotakin lemmikkiä halunnut.......

Siitähän se TOIVOTON kissan etsintä sitten alkoi. Mulla kun oli kolme kriteeriä: 1. maatiaikissa, 2. pitkäkarvainen ja 3. poika. Ei nimittäin millään joulukuussa löydy "mullenyttännehetitänäänkissaa" !!!
Kunnes........näin ilmoituksen tästä meidän omasta, joka täytti ainoastaan yhden kriteerin: maatiainen. Aika katkeraa palaa hieman nieleskelin siitä, ettei se ole pitkäkarvainen eikä poika, mutta paremman puutteessa se sai kelvata ;)

Pitkäkarvaisuuden korvasi "vähän pitkäkarvaisuus", mutta kyllä se on vaan todettava kun on aikanaan kolme poikakissaa ollut, että kyllä tämä neitonen on todellinen drama queen. Luonnetta piisaa vaikka kylän kolleille jaettavaksi. Ja minä, joka sen palleron tänne halusinkin, olen tälle diivalle ihan pelkkää ilmaa. Kait se kokee minut naisena jonkilaisena uhkana, kun kaiken rakkautensa noille perheen miehille suo.....

Silti: en minä siitä luopuis mistään hinnasta. Muutamat itkut olen jo tähän mennessä saanut itkeä, kun ollut huoli Neidon menettämisestä: yksi epämääräinen oksentelusessio=>tiputukseen, yksi karvapallojen aiheuttama suolistotukkeuma=>lääkettä ja epäily sydänviasta=>hengissä edelleen. Neito steriloitiin tässä syksyllä ja olin sydän kylmänä, kestääkö sydän operaation. Kestihän se ja nyt meillä kuljeskelee täällä rauhallisesti ja lähes "äänettömästi" näin ihana tyttönen. Tyttönen, jota RRRRRAKASTAN sydämeni pohjasta <3

PS: Jos jotain tyttökissakokemusta, niin kiimaa en jää kaipaamaan...Valvoin kahden viikon välein kuusi yötä putkeen kun Neito huhuili itselleen poikaystävää.....

Marraskuun matalalentoa

Niin se vaan on tämä marraskuu matalalentoa; lähinä lasten harrastukset täyttävät marraskuun viikonloput eli juuri ne ajat, jolloin voisin toteuttaa intohimoani; jouluvalmisteluja. Tänä vuonna tuntuu että kaikki jää varmaan aika viimetippaan...Joulun valmisteluihin liittyviä suunnitelmiahan multa ei puutu... Pitäis varmaan ottaa kuukauden loma joskus tuohon joulun alle, jotta saisin jonain vuonna toteutettua kaikki suunnitelmat! Tänä vuonna aion päästä joulutunnelmaan Tallinnan joulumarkkinoilla (tuskinpa jätän Loviisaa ja Porvootakaan väliin vaikka Tallinnassa pyörähdänkin), jonne suuntaan nyt ensimmäisen kerran. Monta vuotta se on ajatuksissa ollut ja nyt harrastusporukkani kanssa sinne matkaamme.Tässä lähipaikkakuntien markkinat on tullut pyörittyä aika hyvin ja voishan sitä täällä kotimaassakin tehdä reissuja joulumarkkinoille. Onko kellään antaa vinkkejä paikkakunnista, joiden joulumarkkinat kannattaisi käydä fiilistelemässä?

Joulumarkkinat on aina kiehtoneet minua. Lieneekö kimmoke moiseen tullut jo lapsena, kun pääsin käymään Saksassa joulumarkkinoilla. Edelleen muistan ne ihanat myyntikojut ja ne huumaavat makeat tuoksut, jotka tulvivat ilmoille sokeroiduista omenista ym.herkuista.

Saa nähdä, jäänkö tuolla reissulla jouluhöperönä joulumarkkinakoukkuun pahastikin! Aika houkuttelevia olisi jatkossa päästä tuonne keski-Eurooppaan....maksavat vaan ne reissut ihan maltaita....

Voihan huokaus...Lyypekin joulumarkkinat <3

Tartuin haasteeseen........

Nää haastehommelit on mennyt multa vähän ohi- käyn niin pikaisesti ajanpuutteessa blogeja kahlaamassa, etten ole näihin haasteisiin ehtinyt perehtyä. Eeva Villa Metsätahdestä ystävällisesti laittoi mulle haasteen JO JOKIN AIKA SITTEN ja nyt vasta on täällä petin pohjalla aikaa napsutella vastauksia. Kiitos & anteeksi, Eeva :D

1. Mikä on lempivuodenaikasi ja miksi? Tää on vaikea..... kesä, koska silloin on lämpösin vuodenaika. Toisaalta rakastan myäs lumitöitä. Eli talvi silloin, kun on ylipaljon lunta. Tylsänä keski-ikäisenä totean kuitenkin, että kaikissa vuodenajoissa on hyvät puolensa (hmm...kukas se viikko sitten vinkui Espanjassa "miksei Suomessa voi aina olla kesä??!!" ........)

 

2. Miten päädyit bloggaajaksi? Talonrakentaminen- siitä se kaikki sitte lähti......

3. Millaisia blogeja seuraat? Sisustamiseen ja kädentaitoihin liittyviä blogeja. Näin joulun alla myös jouluaiheisia blogeja - niiden parissa on ihana fiilistellä. Katselen lähinnä kuvia ja tunnelmia :)
 
4. Oletko DIY -ihminen vai ostatko mieluummin valmiita sisustustavaroita? Sekä että. Jos olisi enemmän aikaa, olisin puhtaasti DIY-tapaus !!!
  
6. Suolainen vai makea herkku? Riippuu tilanteesta, mitä sattuu tekemään mieli. Mutta sanotaan nyt vaikka näin, että molemmat menee melkein tilanne kuin tilanne- herkkuhanuri siis olen !
 
7. Oletko jouluihminen? En. Olen J-O-U-L-U-H-U-L-L-U !!!!!! Rakastan kaikkea joulun odotukseen liittyvää. Mulla ei ole viime vuosina enää ollut joulustressiä, kun alottelen yleensä niin ajoissa ;)
   
8. Lempihuonekalu kotonasi? Eniten vietän aikaani vierashuoneen sohvalla telkkua kattellen ja käsitöitä tehden. Jos tuota ei huomioida, on lempparihuonekaluni olohuoneessa oleva kynttiläkaappi. Jos huonekaluun voi syntyä tunneside, niin tähän kaappiin syttyi rakkaus heti ensisilmäyksellä. Se on vanha ja sillä olisi paljon tarinoita kerrottavana....
 
9. Mitä ovat kotisi hyvät ja huonot puolet? Tilaa on riittävästi meidän perheelle ja mielestäni se on meille "Suomen paras koti". Lisäksi se tuntuu oikeasti Kodilta. Huonot puolet.... hmm... se, että muutama huonekalu puuttuu vielä (kun ei sopivia ole sattunut kohdalle) ;)
  
10. Mieluisin väri sisustuksessa? Kuulostaa tylsältä, mutta valkoinen.
 
11. Pahin sisustusmokasi? Yhden entisen kodin olohuoneen keltaiset (!!!) seinät.....

Simppelit vastaukset, mutta sen mukaset on vastaukset kun on vastaajakin :D :D :D

Olen ehkä maailman tylsin tyyppi, mutta en kertakaikkiaan jaksa laittaa tätä eteenpäin. Eeva antaa nyt mulle virtuaalipiiskaa....... mutta sen verran heikottaa jo kun tätä naputtelin. Nyt lepäämään. Ilman läppäriä.

 

The worst day of my life

Hiljaisuus täällä blogimaailmassa on johtunut siitä, että ensin vietimme viikon lomasen ulkomailla (juttua tuonnempana) ja sen jälkeen olen toipunut tämän viikon aivan järkyttävästä vatsapöpöstä. Pöpönen ei ollut mikään pieni luonteeltaan, vaan ihan niin ärhäkkä että pisti emännän ihan tiputukseenkin viikkon sitten. Mies soitti ambulanssinkin, mutta koska heillä on tiukennettu ketä kyytiin voi ottaa sain tyytyä oman autoon kuljetuspalveluun. Siinä vaiheessa ei ollut mitään väliä kunhan apua saisi. Luulin nimittäin, että nyt on meikäläisen päivät luetut... (se oli vasta toinen kerta elämäni aikana- se eka kokemus oli tuon rrrrakkaan esikoisen synnytyksessä ;)

Sairaalassa epäiltiin kaikki asianhaarat huomioon otettuina, että tämä pöpönen olisi mahdollisesti tullut ihan täältä Suomen kamaralta, kun pysähdyimme matkalla lentokentältä kotiin huoltsikalla syömään. Voin kertoa, että yhdistettynä viime kuukausina havainnot yleisistä vessoista (ja siihen liittyvästä käsihygieniasta) tuohon tautiin, ei meikäläistä nähdä ihan heti buffet-pöytien äärellä.........

Tällä hetkellä on edelleen vaihtelevasti huonovointisuutta ja ihan käsittämätöntä yleistä heikotusta. Kun vointi koheni sellaiseksi, että ylipäänsä pystyi jotakin ajattelemaan, tunsin syvää kiitollisuutta siitä että tämä tauti ei OIKEASTI ole kuolemaksi. Ihan kaikki eivät ole yhtä onnekkaita :(

Olo alkaa olla jo sen verran hyvä, että jaksoin kynttilät sytytellä. Ihan täysillä en tosin vielä jaksa niiden valosta nauttia ;)