Muutama askel taaksepäin

Aikaisemmassa päivityksessäni lupasin hieman valottaa, miksen heti kaapannut ihanaa norjalaista metsäkissaa kainalooni ja tuonut mukanani kotiin. Syy on tässä:

  



          Joulun ihme Iitu <3

 Tälläinen suloisuus tuli meille jouluaatonaattona seurauksena siitä, että kävin Miehen kanssa Loviisan joulutaloja ihastelemassa. Monissa taloissa oli kissa ja olen kaivannut itselleni kissaa jo yli 14v. Sen ottamista olen vältellyt siksi, että lapsillani on siitepöly- ja huonepölyallergiatausta (ja itselläni koira-allergia). Kun starttasimme Loviisasta kohti kotia, "ilmoitin" Miehelle että nyt meille tulee kyllä se kissa. Mies näki ilmeestäni, että tosissaahan tuo on eikä laittanut yhtään hanttiin. Liekö se ryökäle itsekin mielessään jotakin lemmikkiä halunnut.......

Siitähän se TOIVOTON kissan etsintä sitten alkoi. Mulla kun oli kolme kriteeriä: 1. maatiaikissa, 2. pitkäkarvainen ja 3. poika. Ei nimittäin millään joulukuussa löydy "mullenyttännehetitänäänkissaa" !!!
Kunnes........näin ilmoituksen tästä meidän omasta, joka täytti ainoastaan yhden kriteerin: maatiainen. Aika katkeraa palaa hieman nieleskelin siitä, ettei se ole pitkäkarvainen eikä poika, mutta paremman puutteessa se sai kelvata ;)

Pitkäkarvaisuuden korvasi "vähän pitkäkarvaisuus", mutta kyllä se on vaan todettava kun on aikanaan kolme poikakissaa ollut, että kyllä tämä neitonen on todellinen drama queen. Luonnetta piisaa vaikka kylän kolleille jaettavaksi. Ja minä, joka sen palleron tänne halusinkin, olen tälle diivalle ihan pelkkää ilmaa. Kait se kokee minut naisena jonkilaisena uhkana, kun kaiken rakkautensa noille perheen miehille suo.....

Silti: en minä siitä luopuis mistään hinnasta. Muutamat itkut olen jo tähän mennessä saanut itkeä, kun ollut huoli Neidon menettämisestä: yksi epämääräinen oksentelusessio=>tiputukseen, yksi karvapallojen aiheuttama suolistotukkeuma=>lääkettä ja epäily sydänviasta=>hengissä edelleen. Neito steriloitiin tässä syksyllä ja olin sydän kylmänä, kestääkö sydän operaation. Kestihän se ja nyt meillä kuljeskelee täällä rauhallisesti ja lähes "äänettömästi" näin ihana tyttönen. Tyttönen, jota RRRRRAKASTAN sydämeni pohjasta <3

PS: Jos jotain tyttökissakokemusta, niin kiimaa en jää kaipaamaan...Valvoin kahden viikon välein kuusi yötä putkeen kun Neito huhuili itselleen poikaystävää.....

Marraskuun matalalentoa

Niin se vaan on tämä marraskuu matalalentoa; lähinä lasten harrastukset täyttävät marraskuun viikonloput eli juuri ne ajat, jolloin voisin toteuttaa intohimoani; jouluvalmisteluja. Tänä vuonna tuntuu että kaikki jää varmaan aika viimetippaan...Joulun valmisteluihin liittyviä suunnitelmiahan multa ei puutu... Pitäis varmaan ottaa kuukauden loma joskus tuohon joulun alle, jotta saisin jonain vuonna toteutettua kaikki suunnitelmat! Tänä vuonna aion päästä joulutunnelmaan Tallinnan joulumarkkinoilla (tuskinpa jätän Loviisaa ja Porvootakaan väliin vaikka Tallinnassa pyörähdänkin), jonne suuntaan nyt ensimmäisen kerran. Monta vuotta se on ajatuksissa ollut ja nyt harrastusporukkani kanssa sinne matkaamme.Tässä lähipaikkakuntien markkinat on tullut pyörittyä aika hyvin ja voishan sitä täällä kotimaassakin tehdä reissuja joulumarkkinoille. Onko kellään antaa vinkkejä paikkakunnista, joiden joulumarkkinat kannattaisi käydä fiilistelemässä?

Joulumarkkinat on aina kiehtoneet minua. Lieneekö kimmoke moiseen tullut jo lapsena, kun pääsin käymään Saksassa joulumarkkinoilla. Edelleen muistan ne ihanat myyntikojut ja ne huumaavat makeat tuoksut, jotka tulvivat ilmoille sokeroiduista omenista ym.herkuista.

Saa nähdä, jäänkö tuolla reissulla jouluhöperönä joulumarkkinakoukkuun pahastikin! Aika houkuttelevia olisi jatkossa päästä tuonne keski-Eurooppaan....maksavat vaan ne reissut ihan maltaita....

Voihan huokaus...Lyypekin joulumarkkinat <3

Tartuin haasteeseen........

Nää haastehommelit on mennyt multa vähän ohi- käyn niin pikaisesti ajanpuutteessa blogeja kahlaamassa, etten ole näihin haasteisiin ehtinyt perehtyä. Eeva Villa Metsätahdestä ystävällisesti laittoi mulle haasteen JO JOKIN AIKA SITTEN ja nyt vasta on täällä petin pohjalla aikaa napsutella vastauksia. Kiitos & anteeksi, Eeva :D

1. Mikä on lempivuodenaikasi ja miksi? Tää on vaikea..... kesä, koska silloin on lämpösin vuodenaika. Toisaalta rakastan myäs lumitöitä. Eli talvi silloin, kun on ylipaljon lunta. Tylsänä keski-ikäisenä totean kuitenkin, että kaikissa vuodenajoissa on hyvät puolensa (hmm...kukas se viikko sitten vinkui Espanjassa "miksei Suomessa voi aina olla kesä??!!" ........)

 

2. Miten päädyit bloggaajaksi? Talonrakentaminen- siitä se kaikki sitte lähti......

3. Millaisia blogeja seuraat? Sisustamiseen ja kädentaitoihin liittyviä blogeja. Näin joulun alla myös jouluaiheisia blogeja - niiden parissa on ihana fiilistellä. Katselen lähinnä kuvia ja tunnelmia :)
 
4. Oletko DIY -ihminen vai ostatko mieluummin valmiita sisustustavaroita? Sekä että. Jos olisi enemmän aikaa, olisin puhtaasti DIY-tapaus !!!
  
6. Suolainen vai makea herkku? Riippuu tilanteesta, mitä sattuu tekemään mieli. Mutta sanotaan nyt vaikka näin, että molemmat menee melkein tilanne kuin tilanne- herkkuhanuri siis olen !
 
7. Oletko jouluihminen? En. Olen J-O-U-L-U-H-U-L-L-U !!!!!! Rakastan kaikkea joulun odotukseen liittyvää. Mulla ei ole viime vuosina enää ollut joulustressiä, kun alottelen yleensä niin ajoissa ;)
   
8. Lempihuonekalu kotonasi? Eniten vietän aikaani vierashuoneen sohvalla telkkua kattellen ja käsitöitä tehden. Jos tuota ei huomioida, on lempparihuonekaluni olohuoneessa oleva kynttiläkaappi. Jos huonekaluun voi syntyä tunneside, niin tähän kaappiin syttyi rakkaus heti ensisilmäyksellä. Se on vanha ja sillä olisi paljon tarinoita kerrottavana....
 
9. Mitä ovat kotisi hyvät ja huonot puolet? Tilaa on riittävästi meidän perheelle ja mielestäni se on meille "Suomen paras koti". Lisäksi se tuntuu oikeasti Kodilta. Huonot puolet.... hmm... se, että muutama huonekalu puuttuu vielä (kun ei sopivia ole sattunut kohdalle) ;)
  
10. Mieluisin väri sisustuksessa? Kuulostaa tylsältä, mutta valkoinen.
 
11. Pahin sisustusmokasi? Yhden entisen kodin olohuoneen keltaiset (!!!) seinät.....

Simppelit vastaukset, mutta sen mukaset on vastaukset kun on vastaajakin :D :D :D

Olen ehkä maailman tylsin tyyppi, mutta en kertakaikkiaan jaksa laittaa tätä eteenpäin. Eeva antaa nyt mulle virtuaalipiiskaa....... mutta sen verran heikottaa jo kun tätä naputtelin. Nyt lepäämään. Ilman läppäriä.

 

The worst day of my life

Hiljaisuus täällä blogimaailmassa on johtunut siitä, että ensin vietimme viikon lomasen ulkomailla (juttua tuonnempana) ja sen jälkeen olen toipunut tämän viikon aivan järkyttävästä vatsapöpöstä. Pöpönen ei ollut mikään pieni luonteeltaan, vaan ihan niin ärhäkkä että pisti emännän ihan tiputukseenkin viikkon sitten. Mies soitti ambulanssinkin, mutta koska heillä on tiukennettu ketä kyytiin voi ottaa sain tyytyä oman autoon kuljetuspalveluun. Siinä vaiheessa ei ollut mitään väliä kunhan apua saisi. Luulin nimittäin, että nyt on meikäläisen päivät luetut... (se oli vasta toinen kerta elämäni aikana- se eka kokemus oli tuon rrrrakkaan esikoisen synnytyksessä ;)

Sairaalassa epäiltiin kaikki asianhaarat huomioon otettuina, että tämä pöpönen olisi mahdollisesti tullut ihan täältä Suomen kamaralta, kun pysähdyimme matkalla lentokentältä kotiin huoltsikalla syömään. Voin kertoa, että yhdistettynä viime kuukausina havainnot yleisistä vessoista (ja siihen liittyvästä käsihygieniasta) tuohon tautiin, ei meikäläistä nähdä ihan heti buffet-pöytien äärellä.........

Tällä hetkellä on edelleen vaihtelevasti huonovointisuutta ja ihan käsittämätöntä yleistä heikotusta. Kun vointi koheni sellaiseksi, että ylipäänsä pystyi jotakin ajattelemaan, tunsin syvää kiitollisuutta siitä että tämä tauti ei OIKEASTI ole kuolemaksi. Ihan kaikki eivät ole yhtä onnekkaita :(

Olo alkaa olla jo sen verran hyvä, että jaksoin kynttilät sytytellä. Ihan täysillä en tosin vielä jaksa niiden valosta nauttia ;)

Sunnuntain superia

Näillä puuhilla eilinen päivä:

Iltasella väsäsin tätä superhelppoa, nopeaa mutta taivaallisen hyvää iltapalaa, ohjeen nappasin TÄÄLTÄ

Syksy saa, minä en. Vielä.

Kyllä se on pitänyt antautua syksyn rantautumiseen, ei auta vaikka paikat lentäis hampaista.
Huusholli ei saa sen kummempaa syysilmettä ylleen (odotellaan jo jouluasua), mutta pakko oli vähän edes jotakin laittaa...

Eli olohuoneen kranssi sai syyshunnun (kuvissa osa lehdistä puuttuu vielä) ja ulko-oveen meinasin
jotakin väkertää, kenties tulevana viikonloppuna. Viikonloppuna, jonka aion jälleen pyhittää ihan vaan
pelkästään arjen rumbasta selviytymiselle :)

Niin, mihin tuo otsikko sitten viittasi? No siihen, että on tässä syksyssäkin jotakin mukavaa mitä odottaa.
Mutta siitäkin tuonnempana.........

SE ON JO TÄÄLLÄ !!!!

...JOULU <3 nimittäin !
Kuluttelin eilen paikallisessa marketissa aikaa ennen kampaamoon menoa ja mitäs sieltä askarteluhyllystä löytyikään: JOULUTARVIKKEITA- JEEEE !
Kyllä. Olen Hullu. JouluHullu. Ja mistä sen tietää? No, minut tuntevat tietävät että elokuun lopussa
tulee ns. ensimmäinen aalto kun illat alkaa pimenemään. Joulu ikäänkuin hiipii ajatuksiini.

Ja tässä vaiheessa vuotta, kun ns. takavasemmalta näkee hyllyssä joulutavaraa, meinaa ihan pakahtua:
Nyt se alkaa! Nyt saa alkaa touhuttamaan joulua "ihan luvan kanssa" !

Ja jollen olisi ostanut olohuoneen kranssiin pikkuisia "syksyvaloja" ja tuunaillut niitä, olisin aloittanut
joulukorttiaskartelun sillä ostin jo näitä:

 Ihan vaan varmuuden vuoksi, ettei ne pääse loppumaan kaupasta :D

PS: Askarteluhyllyltä mun askeleet vei suoraan sen hyllyn luokse, missä on joka vuosi joulukoristeet. Hartiat lysyssä jatkoin matkaa etiäpäin. Eivät olleet mokomat vielä koristeita esille laittaneet. Senkin tunnelmanlatistajat!